2010

BIOLAN - SATUNNAISEN VIERAILIJAN MIETTEITÄ 2.9.2010

Satakunnan puutarhaseuralaiset saivat Marita Wallinin ansiosta hienon tilaisuuden tutustua Biolanin uuteen pääkonttoriin Eurassa.



Osasto Pori pääsi yllättämään isäntäväen ja paikalla jo olleet kokemäkiläiset takavasemmalta varastokentän kautta edeten.

Puristeltuamme johtaja Pekka Kariniemen kättä, otti Marita Wallin kummankin osaston komentoonsa ja esitteli ulkoalueita. Pihan istutukset olivat pääosin valmiina. Pieni alue siirtonurmikosta oli vielä tekeillä ja näimmekin Jari Wallinin asettelemssa viime sivivuja palapeliin.



Pihan ehdoton vetonaula tulee olemaan lammikoryhmä, joiden valmistumista tietyöt olivat vielä häirinneet. Lammikot olivat melko syviä ja niihin on tulossa kaloja ja kasvillisuutta. Voisi kuvitella kevään ensimmäisinä lämpiminä päivinä koko firman henkilökunnan läppäreineen, kommunikaattoreineen ja padeineen siirtyvän laitureille töihin.

Jos työviihtyvyys on kiinni olosuhteista, ei niistä löydy moitetta myöskään pääkonttorin sisätiloissa. Johtaja Pekka Kariniemi jutusteli reilun parin tunnin ajan rakennuksen suunnittelusta, toteutuksesta ja materiaaliesta. Sitä pytinkiä ei todellakaan ollut tehty "avaimet käteen" -periaatteella, tai menty siitä, missä aita on hieman notkahtanut.

Uuden konttorin rakentamisen keskeisimpiä prinsiippejä olivat: kaikkien työntekijöiden saaminen saman katon alle (yhteinen aamupuuro), perinnemenetelmät rakentamisessa, sekä kestävyys, pysyvyys ja luonnonmukaisien materiaalien käyttö. Lisäksi sen on tarkoitus yllättää sinne saapuvat ihmiset, sekä sisäisesti toimia tuotekehityksen kahlitsemattomana temmellyskenttänä. Kolmikerroksisen rakennuksen ulkoverhoilu on tehty Nilsiän kvartsilla, toisen kerroksen ulkopuolella kiertää massiivinen puinen parveke. Katto on järviruokoa, jonka ilmoitettiin kestävän ilman huoltoa 60-100 vuotta. Sisältä rakennus on ehkä vielä mykistävämpi. Iso keskushalli ulottuu ylös asti. Siinä sijaitsevat yhteiset ruokailu- ja oleskelutilat. Oikealla sivustalla kohoaa useiden metrien korkuinen kasviseinä (plant wall), joka koostuu erilaisita ilmaa puhdistavista viherkasveista. Sitä hoitaa asiaan vihkiytynyt köysien varassa riippuva "cliffhangeri" Riikka Kerttula.

Vasemmalla on pinottuna neljä Novabro kasvihuoneen ilmankosteudensäätäjää. Sisäaulan paksut kannatinpuut ovat itävaltalaista kuusta, portaat ylijäreää mäntytukkia Kyrön sahalta. Puurakenteisiin oli käytetty 4900 litraa ruskeaa valttikoloria. Oleskelutilan pöydät ovat tammea, koivua, visakoivua ja jalavaa (koska yhden työntekijän sukunimi on Jalava). Työhuoneet sijaitsevat toisessa ja kolmnanessa kerroksessa, joita myös kiertää sisäpuoleinen parveke.

Lämmitys hoidetaan porakaivoista saatavalla maalämmöllä ja isolla graniittitakalla. Rakennuksessa ei ole lainkaan poistoviemäriä, vaan vedet puhdistetaan kellarin koelaitoksesa ja kierrätetään takaisin vessojen huuhteluvedeksi. Puhdistuksessa erotetaan kuiva-ainetta noin 300 kg/vuosi.

Jos joskus liikutte Kauttuan suunnassa, niin kannattaa käydä pääkonttorilla kysymässä kompostointiohjeita tai tilata kuorma multaa ja samalla tiirailla sisustamisvinkkejä.

-Jorma Alalaini-

LEPIKKOTIEN MONET KUUNLILJAT 3.8.2010

Satakunnan puutarhaseuran jäsenet olivat ajan mittaan bonganneet Porista erittäin innokkaan Kasken 'kuunlijaperheen'. Tiiliruukissa Lepikkotiellä asustavat Kasket ottivat puutarhaseuralaiset avosylin vierailukäynnille kotipihaansa.

SEURAMATKA VANHAAN RAUMAAN 25.7.2010

Haluatko nähdä arkitehtoonisia maailmanperintökohteita? Silloin tulevat heti mieleen Machu Picchu, Valparaiso tai Angkor Thom.



No puutarhan seuralaiset harrastivat niukkasmatkailua ja lähtivät Raumalle. Siellä jahkailtiin 1960-luvulla niin kauan, että aika ajoi ohi ja kaupunki laajentui muualle ja heille jäi käsiin läjä vanhoja rakennuksia, siis maailmaperintökohde.

Tutustuimme tähän miljööseen helteisessä säässä kävellen ja oppaan juttuja kuunnellen. Näimme monenmoista pytinkiä torpista laivanvarustajan taloon. Meri oli sanonut hyvästit niille tienoille jo kauan sitten. Jäljellä oli vain pieni lirisevä oja ja penkalla lenkkejä, joihin purjelaivoja oli kiinnitetty. Oli myös fransiskaanien rakennuttama kirkko. Harmaat veljet olivat myös joutuneet lähtemään uskonpuhdistuksen maininkien lyödessä yli pohjolan.

No mitä oli jäänyt jäljelle? - Idyllinen pientaloalue, joka näytti kauniina kesäpäivänä parhaat puolensa. Reissun ajankohta oli myös hyvin ajoitettu, että meneillään oli pitsiviikon pihakirppikset ja avoimet pihat - tapahtuma. Kohteita oli kolmisenkymmentä.

Lounaan jälkeen nousimme kaupunkijunaan. Kertasimme aluksi vanhaakaupunkia ja sitten siirryimme muualle. Kävimme mm. Poroholman lomakeskuksessa ja pienvenesatamassa. Oppaan mukaan veneily on raumalaisten rakkain harrastus. Tästä esimerkkinä hän kertoi vitsin, joka "yleiskielellä" menee näin: No jos raumalainen mies tapaa tutun raumalaisen naisen, jonka tietää juuri jääneen leskeksi, niin ennnekuin huomaa esittää surunvalitteluja, hän yleensä kysäisee: "Millainen paatti siitä jäi?".

-Jarmo Lainiala-

OMENAPUUN VARRENNUSILTA HANHILUODOSSA

"Varttaminen on helpompaa kuin mannapuuron keittäminen", kannusti Ari Mattsson puutarhaseuralaisia, jotka osallisutivat puutarhaseuran varrennusiltaan 6.4.2010 Porin kaupungin kasvihuoneilla. Moni lakkasi pian ihmettelmästä minkä vuoksi mannapuuro oli aika ajoin panaut pohjaan.

Jaloversot

Jaloversot ovat edellisenä kesänä kasvaneita vuosiversoja. Ne irtileikataan puun lepotilan aikana marras - maaliskuussa. Leikkaupäivänä pakkasta ei saa olla 5 astetta enempää, suojasääkin käy mainiosti. Ihanteellinen on n. lyijykynän paksuinen vuosiverso, mutta ohuempiakin voidaan käyttää. Versojen tulee pysyä tuoreena ja lepotilaisena varttamishetkeen saakka. jos versoja joudutaan säilyttämään kotioloissa, voi versot kääriä muoviin ja laittaa pakkauksen lumen alle ulos.

Jaloverson lisäksi varttamiseen tarvitaan perusrunko, veitsi, maalarinteippiä ja mehiläisvahaa.